Negatiivinen aivoriihi on varma ja nopea tapa keksiä uusia ideoita

22.12 Lari Karreinen 2 Comments

Istuimme pari kuukautta sitten hallituksen kokouksessa miettimässä, kuinka voisimme houkutella jäseniä mukaan syyskokoukseen. Pohdintaa tehtiin esityslistan kohdassa kahdeksan ja kellonaikakin läheni iltakahdeksaa. Ideointi ei lähtenyt käyntiin ja pari ensimmäistä ideaakin ammuttiin varmuudeksi heti alas.

Vähän tämän jälkeen opin Piritta Kantojärveltä negatiivisen aivoriihen (reverse tai negative brainstorming), joka jälkikäteen ajateltuna olisi sopinut tähän hieman jo väsyneeseen ja varautuneesti uuden ideointiin suhtautuvaan hallitusporukkaan.

Perinteisesti ideoinnin ensivaiheessa jätetään kritiikki pois, jottei se heti alkuun tyrehdytä uusien ideoiden syntymistä. Kritiikin unohtaminen hetkeksi vain ei tunnu onnistuvan helposti. Käytetään se siis hyödyksi!

1. Selkeytä kysymys ja käännä se kielteiseksi. Miten voisin aiheuttaa tätä tai saada päinvastaisen tuloksen? Esimerkiksi kuinka saisimme hyviä ideoita muuttuu kysymykseksi kuinka tapamme kaiken luovan ideoinnin.

2. Kirjoita aivoriihen otsikko näkyville. Jaa taulu tai paperi kahteen palstaan, joista vasempaan kirjaat aivoriihen tuotokset.

3. Anna ajatusten tulla vapaasti. Kirjaa kaikki ideat, älä hylkää mitään. Alussa voi kestää hetken ennen kuin osallistujat lämpenevät, joten anna heille aikaa. Tarvittaessa voit kannustaa osallistujia tarkentamalla: miten voisimme tehdä tämän mahdollisimman huonosti? Tai päinvastoin kuin haluamme?

Esimerkiksi:


4. Kun ideointi alkaa tyrehtyä, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Käännä kielteiset ideat myönteisiksi ja kirjoita ne oikeaan sarakkeeseen.

5. Valitkaa parhaat ideat oikeasta sarakkeesta vaikka pisteyttämällä ne. Jokainen voi äänestää esimerkiksi viittä ideaa merkitsemällä viivan idean viereen tussilla. Eniten ääniä saaneet ideat otetaan toteutuksen pohjaksi.

Negatiivisen aivoriihen ohjeet löytyvät esimerkiksi Mindtoolsin  sivuilta tai Slidesharesta.

Negatiivinen aivoriihi lähtee helpommin käyntiin kuin perinteinen, koska kritisointi tuntuu olevan useimmille niin paljon helpompaa. Puoli tuntia riittäänee useimmiten hyvin ideoiden luomiseen ja käsittelyyn. Monimutkaisempien kysymysten ratkomiseen, joissa pitää huomioida myös kritiikki ja huolet ideoinnin osana, käyttäisin dynaamista fasilitointia. Se on todella vahva ja toimintavarma työkalu moniulotteisten ongelmien ratkaisemiseen. Mutta se on sitten kokonaan toinen tarina.

Miten syyskokouksessa sitten kävi? Keksimämme ohjelma ei ollut kovin omaperäinen tai luova. Kutsuimme entisen puheenjohtajan kertomaan Punaisen Ristin toiminnasta. Kaikkien iloiseksi yllätykseksi väkeä tuli 26, siis monta muutakin kuin vain hallituksen jäsenet. Johtuiko se sitten ohjelmasta, houkuttelevasta kutsusta vai tarjolla olleesta kakusta?

Sen verran pidin näppejäni pelissä, että puheenjohtajan kyselytunti vedettiin osallistavasti. Kysymykset mietittiin aluksi pienryhmissä, mikä samalla korvasi perinteisen tylsän esittelykierroksen. Porina lähti nopeasti käyntiin ja puheenjohtajakin saattoi vastata niihin kysymyksiin, jotka olivat osallistujilla päällimmäisenä mielessä. Samaa yksinkertaistettua me-we-us tyyppistä menetelmää käytin toimintasuunnitelman ja budjetin käsittelyssä. Ryhmät miettivät niistä yhteiset kysymykset ja syntyipä siinä muutama parannusideakin. Puhetta riitti  enemmän kuin perinteisessä kokousmenettelyssä ja silti kokous sujui ripeästi.

Opi muita tehokkaita osallistavia menetelmiä sujuvien kokousten työkalupakki -valmennuksessa 8.2.2016! Ole nopea, niin vielä ehdit ilmoittautua! 

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Testasin metodia viikolla ja minusta se toimi todella hyvin. Sain myös positiivista palautetta osallistujilta sen toimivuudesta. Mutta minulla meni kyllä 70 minuuttia sen toteuttamiselle, 20 minuuttia osaan "3" ja 50 osaan "4", mutta se voi osittain olla koska aihe jota käsiteltiin on yksi osaprosessi yksikössäni joka työllistää 2,5 työvuotta, itse aivoriihen osallistui kuusi, sekä olin varannut sille reilun tunnin. Ajattelin tehdä osan "5" seuraavassa kehityspäivässä elokuussa, niin keskustelu muistuu mieleen.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä Tove ja onpa mukava saada palautetta, että näistä kirjoituksista on iloa. :) Ajankäyttöhän riippuu täysin aiheen laajuudesta ja miten syvälle keskustelussa mennään. Enemmän aikaa, syvällisempi ymmärrys ja vahvempi sitoutuminen. Jossain vaiheessa aineisto kyllääntyy ja porukka kyllästyy, kun on keskusteltu riittävästi.

    VastaaPoista