Mikä tuottaa eniten joulua?

16.28 Lari Karreinen 0 Comments

Päättipä kerran eräs fasilitaattori lahjoittaa osaamistaan joulupukille auttaakseen pukkia ja tonttuja sujuvammassa joulun toteutuksessa. Olihan tunnettua, että useimpien joulupukin asiakkaiden mielestä lahjojen toimitus jouluaattona tapahtui ihan liian myöhään. Tähän päätettiin tarttua ja sujuvoittaa jakelua arvostavasti lean -opein. Aiheeksi valittiin kysymys, milloin lahjojen toimitus on onnistunut kaikkein parhaiten ja miten sitä voitaisiin saada lisää.



Niinpä joulukiireiden jälkeen kokoonnuttiin aiheen pariin. Fasilitaattorin annettua ohjeensa joulupukki, -muori sekä tontut hajautuivat pieniin ryhmiin. Kukin ryhmä suuntasi omaan mökkiinsä, vieritti istuinpölkyt rinkiin keskelle tupaa ja viritti lahjapapereita seinälle liimalappujen kiinnittämistä varten. Takoissa paloi tuli ja tuvat olivat lämpiminä. Nyt oli hyvä aloittaa.

Lähtökohta kehittämiselle oli hyvä, sillä joulupukki tonttuineen tunnetaan maailmanlaajuisesti yhtenä parhaimmista Juuri oikeaan tarpeeseen -menetelmän toteuttajista. Lahjat valmistuvat juuri ennen toimitusta ja ne jaetaan yhden vuorokauden aikana ympäri maailmaa. Silti viime vuosina valitukset, että toimitusta joutuu odottamaan ihan liian myöhään tai se on vääränlainen, olivat lisääntyneet.
Lapsetkin käyttävät yhä enemmän tietotekniikkaa, mistä nousi esiin ideoita, josko Googlen tietokannoista tai NSA:n salakuunteluverkoston avulla saisi lisävarmistusta toiveista. Lakitonttu huomautti tässä vaiheessa tietosuojavaltuutetun olevan jo nyt huolissaan lasten tietoturvasta, kun he ovat alati tonttujen tarkkailun kohteena. "Ovatko lapset hyväksyneet, että heidän käyttäytymistietojaan voidaan kerätä ja luovuttaa eteenpäin?", hän kysyi.

”Milloin lahjat ovat parhaiten osuneet kohdalleen?”, kysyi pikakoulutettu fasilitaattoritonttu palauttaen keskustelun arvostavalle uralle.
”Oikean lahjan toimitus onnistuu parhaiten kun lasta seurataan arjessa, eikä vain yritetä tulkita lahjalistan harakanvarpaita”, punaviiksinen tonttu kommentoi. ”Mielestäni parasta ovat olleet Reilun kaupan lahjat, koska silloin lahjan saajan lisäksi ne tukevat myös kehitysmaiden yrittäjiä ja lasten koulunkäyntiä. Siinä on joulun henkeä”, pikkutonttu painotti.

Kaino-tontun piti päästä tähän kertomaan, kuinka eräänä jouluna ryhmä nuoria oli toivonut rahaa yökahvilan perustamiseen. ”Siinä kaupungissa ei nuorilla ollut talvi-iltaisin paikkaa minne mennä. Niinpä pari nuorta päätti perustaa yökahvilan. Alkuun pääsemiseksi he pyysivät lahjaksi vähän rahaa tilavuokraan ja tuotteisiin. Se liikutti, kun he pyysivät lahjaa muille eivätkö itselleen.”

”Onko joulun tekeminen lahjoista kiinni, vai pitäisikö meidän keskittyä joulun sanomaan?”, joulupukki pohti. ”Mikä on meidän perustehtävä? Mikä kohta toiminnassamme tuottaa eniten joulua?”

Poroaitausten viereisen tuvan keskusteluissa korostui kaksi huolta. Ensinnäkin porolaitumilta on jäkälä huvennut uhkaavasti. Poroja tarvitaan yhä enemmän kun lahjamäärät kasvavat ja saajiakin on yhä enemmän. "Keinoruokinta on hukkatyötä" kirjattiin prosessikaavioon.

”Eräällä kauimmaisista laitumista, vanhan metsän keskellä, jäkälää ja luppoa riittää paremmin”, Vieno-tonttu muisteli. Ryhmässä päädyttiinkin rauhoittamaan enemmän metsiä hakkuilta, jotta poroilla riittäisi syötävää.

Toinen huoli liittyi porojen välillä iltaisin esiintyvään haukkumiseen. Se selvästi laski työtyytyväisyyttä sekä heikensi vetohaluja. ”Ei ole joulun hengen mukaista, oli sitten punanenäinen tai ei”, muistutti eräs senioritonttu. ”Tonttujen oma esimerkki porojen tasapuolisessa kohtelussa”, kirjattiin ratkaisuksi liimalappuun. Toiseen kirjattiin ”jokaiselle porolle etsitään sille sopiva tehtävä ja se koulutetaan siihen välittömästi.”

Siinä uhkasi yötön yökin jo loppua, kun tontut, joulupukki ja muori intoutuivat miettimään mikä joulun tuottamisessa on ollut heille kaikkein suurin onnistumisen kokemus. Ja kuinka sitä saisi lisää. Millaista olisi, jos noita kokemuksia olisi enemmän, jopa runsaasti? Siinä muotoiltiin jo lausetta, ”innostuneiden tonttujen yhteisössä on...”

”Nyt kun tunnemme toisemme, on helppo mennä naapuritupaan kysymään neuvoa”, Saikka-tonttu totesi lopetusringissä. ”Jatkossakin otamme kaikki tontut mukaan alusta saakka”, kehittäjätonttu totesi tyytyväisenä.  ”Minä pidän työpöytäni puhtaana ja järjestyksessä”, postitonttu lupasi. ”Minulle tärkeintä oli huomata, että kinaamisen ja huolissa vellomisen sijaan on hyviä tapoja keskustella ratkaisuista”, Kaino-tonttu tiivisti.

Kaikki hahmot ovat keksittyjä mahdolliset yhdenmukaisuudet tosielämän kanssa ovat vain sattumaa. Jotain innostusta on saatu David Shakedin kirjasta Strength-Based Lean Six Sigma.
Oikein hyvää joulua kaikille!

0 kommenttia: