Onko yhteisösi lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

11.08 Lari Karreinen 0 Comments

Kävin vetämässä kehittämistyöpajaa erään viitisen vuotta sitten perustetun ja toimintaansa vahvasti laajentavan yhdistyksen toimijoille. Oli vaikuttava elämys tuntea toimijoiden ja perustajajäsenten into. Tekemistä on paljon ja sen myötä huoliakin. Se ei haitannut, sillä asiakkailta saatava välitön palaute kannusti ja innosti tekemään vielä enemmän. Henki oli mahtava.

Vertasin tätä kokemusta eräisiin pitkään toimineisiin potilas- ja aatteellisiin järjestöihin, joissa vastaava into toimia on välillä ollut hakusessa. Näiden yhdistysten sisäinen puhe on usein ongelmista, jotka liittyvät toimintaan, jaksamiseen tai vaikeuksiin saada uusia mukaan. Potilas- ja aatteellisissa järjestöissä tämä voi johtua toiminnan luonteesta. Terveys ei välttämättä parane eivätkä ajetut asiat etene. Kun toivottomuus syvenee, on kierre valmis.

Olen kouluttanut yhdistyksissä, joissa lasi on aina puoliksi täysi. Ja toisissa, joissa se on puoliksi tyhjä. Toiminnan laajuudeltaan ja toimintaympäristöltään nämä yhdistykset ovat olleet hyvin samanlaisia. Ero on tullut toimijoista. Siitä hengestä, joka yhdistyksessä vallitsee. Ja se henki ilmenee joko huoli- ja ongelmapuheena tai onnistumis- ja välittämispuheena.

Miten puheenjohtaja voi johtaa yhdistyksen sisäistä puhetta?

Marika Tammeaid kertoi ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutuksessa tarinan viisaasta intiaanipäällikköstä nimeltä kaksi koiraa. (tarinan taustoista on erilaisia näkemyksiä) Kun intiaanipäälliköltä kysyttiin miksi hän on niin viisas, hän kertoi:

”Sisälläni asuu kaksi koiraa. Toinen niistä on vihainen ja etsii aina virheitä. Toinen on hyvä ja etsii kauneutta sekä onnistumisia. Paha ja hyvä koira tappelevat koko ajan.”

”Kumpi koirista voittaa?”, intiaanipäälliköltä kysyttiin.

”Se jota ruokin enemmän.”

Kuinka havainnollistaa pieniä onnistumisia?

Pienet edistysaskeleet ja myönteinen palaute motivoivat. Vapaaehtoistoimintaa tehdään yhdessä hyväksi koetun asian eteen, joten kysymys on kuinka tuoda tekijöille näkyväksi työn tulokset silloin, kun niistä ei saa välitöntä palautetta. Tämä on haaste hallituksille ja toiminnanjohtajille, suunnitella toimintaa niin, että sen tuloksia voidaan seurata ja kannustaa niillä toimijoita.

Turkistarhaton Suomi sekä Tasa-arvoinen avioliittolaki -kampanjat onnistuivat hienosti tiedottamalla jatkuvasti, kun nimiä kertyi aloitteisiin lisää. Pienet etenemiset kannustivat ihmisiä keräämään lisää.

Vanhuspalveluissa toiminnan vaikutukset ovat laadullisia, mutta niitä voi havainnollistaa myös määrällisinä esimerkiksi:

• Vapaaehtoistoiminnan/vapaaehtoisten omalla ilmoitustaululla olevat listat joihin vapaaehtoiset merkitsevät omat käyntinsä osastoilla (käynnin kesto ja sisältö).
• Vuosittaiset palautekyselyt henkilöstölle ja vapaaehtoisille
• Omaisten ja asiakkaiden haastattelut
• Henkilökohtaiset arviointikeskustelut ja niistä tehdyt muistiot
• Vapaaehtoistoiminnan kirjaaminen toimintasuunnitelmiin ja -kertomuksiin.

Lähde: Vapaaehtoistoiminnan vaikutusten tunnistaminen ja osoittaminen vanhustyössä, Jarkko Utriainen 2012

Avustustyötä tekevien kertomukset ovat yksi suosituimpia aiheita Punaisen Ristin tilaisuuksissa. Kävin 2006 nuorisodelegaattina Thaimaassa selvittämässä Suomen Punaisen Ristin avustustyön tuloksia, minkä jälkeen kiersin kertomassa niistä eri osastoissa. Omakohtaisten kokemusten ja kuvien kautta oli helpompi antaa kuva, mihin avustusmiljoonat menivät.

Espoon Vihreissä toiminnanjohtajana seurasin vaaliohjelman toteutumista kahdella valtuustokaudella. Usein saavutukset olivat pieniä, jolloin seuranta konkretisoi kuinka asiat etenivät ja tuloksia tulee vähitellen. (vaalitavoitteiden seuranta 2004 - 2008 ja 2009 - 2010)

Monimutkaisemmissa hankkeissa rahoittaja vaatii kaikenlaista seurantaa ja mittaria. Hyvät mittarit kannattaa hyödyntää myös sisäisessä viestinnässä. Ja kertoa tehdä muutkin kuin vain seurantaraporttien lukijat onnellisiksi.

Se mistä puhutaan, vahvistuu

Puheenjohtaja, hallitus ja työntekijät käyttävät valtaa valitessaan, mistä ja miten he puhuvat. Heidän puheitaan myös seurataan, usein erityisen tarkasti. Ajatus myönteisen puheen viljelemisestä saa useimmiten kriitikot esiin, sillä epäonnistumisista ja kehitettävistä asioista pitää myös puhua.

Tutkimuksissa on esitetty, että myönteistä puhetta pitäisi olla 3 - 5 kertaa enemmän kuin kielteistä, mutta tuloksista on eriäviä näkemyksiä. Näiden kahden puheen suhteella näyttäisi kuitenkin olevan vaikutusta ryhmien toimintaan. 

Entä sitten, kun ei ole mitään myönteistä? Aina on jotain myönteistä, edes se että on saatu ihmiset paikalle. Toinen tapa on jääkiekkovalmentajien neuvo tappioputken kääntämiseksi: keskity peruspelin harjoitteluun. Uudestaan ja uudestaan, kunnes sieltä nousee onnistumisia, joiden pohjalta voi ponnistaa eteenpäin.