Vapaaehtoistoiminnan pulmia: Kukaan ei johda toimintaa

20.54 Lari Karreinen 0 Comments

Puheenjohtajan tai ryhmän vetäjän on saatava aktiivit innostumaan tehtävistä ja kokemaan ne omakseen. Mitä isommalla porukalla asioita tehdään, sen tärkeämpää on jakaa tietoa ja koordinoida toimintaa päällekäisyyksien välttämiseksi.

Keskeistä on löytää innokkaat toimijat, heille sopivat tehtävät ja tarjota tekemisen välineet. Tämä on vieläpä tehtävä niin, että aktiivit kokevat oman panoksensa tärkeäksi ja heitä tuetaan. Anne Birgitta Pessin ja Tomi Oravasaaren tuoreen tutkimuksen pohjalta nousi esiin kuusi kannustavan ohjauksen kulmakiveä.

Toimijoille osoitetaan, että
• hänestä ollaan kiinnostuneita: jaksamisestaan, intresseistään, ideoistaan
• häntä kuunnellaan aidosti; kohdataan, ollaan läsnä, annetaan aikaa
• hänen toimintaansa arvostetaan ja kiitetään, ja tämä osoitetaan sanoin ja teoin
• hänen omaa erityistä panostusta tarvitaan ja pidetään tärkeänä, ja tämäkin osoitetaan
• hänen muutostarpeitaan kuunnellaan; miten toiminta voi elää mukana elämänkaaressa ja muuttuvissa elämäntilanteissa?
• hänet nähdään osana yhteisöä; jos toimija esimerkiksi jättäytyy yhtäkkiä pois, hänen jaksamisestaan ja voinnistaan kysytään. Kukaan ei jää haluamattaan yksin.

Mielekkään toiminnan järjestäminen ja suunnittelu vaatii aikaa.  Toiminnan järjestäjän harrastus muuttuu helposti vapaaehtoistyöksi. Omasta jaksamisesta on huolehdittava.

Kirjoitus on muokattuna julkaistu Vihreässä Langassa 42/2010 jutussa Näin ei paranneta maailmaa. Pohjana on Maria Halosen kanssa kirjoittamani ja Meri Tennilän toimittama kirja  10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan (Visio 2010).

0 kommenttia: