Mitä ihailet muissa järjestöissä?

10.20 Lari Karreinen 0 Comments

"Kansalaisjärjestöissä lähtökohdat ovat... kilpailuasetelman puuttuminen suhteessa muihin alan toimijoihin", toteaa Tarja Ketolan  huippumielenkiintoisessa väitöskirjassaan Suomen luonnonsuojeluliiton strategiatyöstä. (Ketola 2015, 330, 365) " Yhdistysten osalta kilpailutilanne ei ole samalla tavalla kategorisoitavissa: esimerkiksi luonnon- ja ympäristönsuojelun järjestöt ovat joissakin asioissa, kuten varainhankinnassa kilpailijoita, mutta asiakysymyksissä selkeästi yhteistyökumppaneita. (Ketola 2015, 93)
Tämä kysymys jäi vaivaamaan minua, koska samalla olen lueskellet David La Pianan kirjaa Nonprofit Strategy Revolution Real-Time Strategic Planning in a Rapid-Response World (2010). Ja kun tässä on tullut vedettyä useita eri järjestöjen strategiatyöpajoja, niin tietysti mietityttää, että milloin tätä kysymystä pitäisi käsitellä.
La Piana argumentoi, että järjestöt eivät yleensä mieti omaa suhteellista etuaan, mikä erottaa ne toisista alan toimijoista. Hän tiivistää kilpailuasetelman analysoinnin kysymykseen: mitä ihailet muissa toimijoissa?
Vaikka järjestöt tekisivät samaa asiaa, oli se sitten potilastyötä tai ympäristönsuojelua, niin ne jossain määrin kilpailevat keskenään rahoituksesta, mediahuomiosta, vapaaehtoisista ja yhteistyökumppaneista.
Järjestöillä on omat lokeronsa. Ympäristöjärjestökentällä Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) on perinteinen maanlaajuinen kansalaisjärjestö. Se vaikuttaa paikallisyhdistysten ja liiton asiantuntijatyön kautta lausunnoin, työryhmissä ja myös kampanjoilla. Greenpeace on siihen verrattuna radikaalimpi, suoraan toimintaan ja medianäkyvyyteen keskittyvä kampanjajärjestö. WWF:n toiminnassa taas painottuu enemmän yhteistyö viranomaisten ja yritysten kanssa. Kahdella viimeksi mainitulla ei ole mainittavaa paikallistoimintaa.
Maan Ystävät keskittyy ilmastoasioihin, kun taas SLL, WWF ja Greenpeace toimivat myös perinteisen luonnonsuojelun alalla. Nämä kaikki houkuttelevat hyvin erilaisia vapaaehtoistoimijoita. Ja samaan aikaan pieni osa osa toimijoista on mukana useammassa erilaisessa järjestössä. Rahoittajat ovat osin erilaisia: WWF voi toimia yhteistyössä Coca-Colan kanssa, mikä olisi mahdottomuus vaikkapa Greenpeacelle.
Voisi ajatella, että järjestön kilpailuetu lähtee perustehtävästä, sen toiminnan tarkoituksesta ja tavasta, jolla se toteuttaa sitä. Potilas- ja ammattiyhdistyskentällä osalla järjestöistä jäsenmäärät ovat pitkään olleet laskussa. Ne eivät enää kykene houkuttelemaan jäseniä ja vapaaehtoistoimijoita. Potilas- tai ammattiyhdistyksellä ei välttämättä ole suoraa kilpailjaa: rakennusmies kuuluu Rakennusliittoon ja sydänsairas Sydänliittoon. Silti, jos jäsenmäärä ja rahoitus laskee riittäväsi, järjestön toiminta loppuu. Olisiko kilpailuasemalla kuitenkin merkitystä perustehtävän ja houkuttelevuuden kautta?
Syksyllä 2015 Punainen Risti houkutteli hetkessä 10 000 vapaaehtoista ilmoittautumaan toimimaan maahanmuuttajien tukena. Se pystyi siinä hetkessä vastaamaan ihmisten tarpeeseen tehdä jotain. Se ei kuitenkaan pystynyt ottamaan vastaan ja järjestämään tekemistä näille tuhansille vapaaehtoisille, joten ihmiset itseorganisoituivat sosiaalisen median avulla vastaanottokeskusten tukiryhmiin tai järjestämään pakolaisten kotimajoitusta. Toiminnan tapa teki näistä vapaamuotoisista verkostoista usealle houkuttelevamman tavan toimia kun Punaisen Ristin toimintaan ei päässytkään mukaan. Niillä oli suhteellinen etu puolellaan.
Jään edelleen pohtimaan, onko järjestöillä kilpailuasetelmaa ja jos on, niin mikä milloin sillä on merkitystä strategisissa valinnoissa on?

0 kommenttia: