Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleisötilaisuus. Näytä kaikki tekstit

En tykkää ryhmätöistä, mutta tämä olikin hyvä

"En tykkää ryhmätöistä, mutta tämä olikin hyvä." Tämän palautteen kuulen useamman kerran vuodessa. Salaisuus on siinä, että osallisuus rakennetaan ensi hetkestä alkaen ja prosessin vaiheet seuraavat toisiaan.
Jyväskylän hyvinvointisuunnitelman verstaaseen oli tulossa 50 osallistujaa, mutta jälki-ilmoittautumisten kanssa paikalla olikin sata. Onneksi oli Hippoksen iso halli ja menetelmä, joka oli helppo skaalata kaksi kertaa isommaksi. Ja erinomainen järjestäjätiimi, jonka avulla kaikki oli kasassa jo tuntia ennen aloitusta.
Ei ole ihan helppoa toteuttaa sadan osallistujan osallistavaa prosessia, jossa keskustelu johtaa toimintasuunnitelmaan.  Palasin juuri Kajaani – Jyväskylä – Seinäjoki – Turku -kiertueelta. Näissä kaikissa haluttiin saada osallistujat mukaan luomaan yhteistä tavoitetta, oppimaan toisiltaan ja saamaan yhdessä enemmän aikaan. Sen kyllä näkee, kun innostus on kuplii keskustelussa.

Paikka vaikuttaa tilaisuuden ilmapiiriin merkittävästi. Joupin Vanhalla Tuvalla Seinäjoella oli lämmin tunnelma.

Aluksi virittäydytään aiheeseen ja tutustumisella luodaan turvallinen tila toimia. Jyväskylässä meitä oli sata, joten tutustuminen tehtiin vartissa pienryhmissä. Sen jälkeen alustetaan ja suunnataan keskustelu ydinkysymyksellä, jotta pysytään aiheessa.
Tässä Jyväskylän kaupunginjohtaja kertoi, miksi kaikkien osallistuminen hyvintointisuunnitelman tekemiseen on tärkeää.
Voimavarojen kartoitus vauhdittaa auttaa toimenpiteiden suunnittelua, kun voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa osaamista. Lopuksi varmistetaan, että jokainen tietää tehtäväjaon ja käydään läpi palaute sekä mitä on opittu.
Eri työskentelytapoja rytmittämällä pidetään energiataso yllä. Istumisen välillä noustaan ylös ja liikutaan. Voidaan piirtää tai rakentaa Legoilla strategian tavoitteita metaforien kautta. Luovaa prosessia ei voi hallita, vaan toteutus on jatkuvaa improvisaatiota. Lauantaina yksi osallistuja kuiskasi korvaani, että nyt yleisö jäi istumaan takapenkkiin, joten heidät pitäisi nostaa ylös ja sekoittaa. Nappasin heti mainiosta ideasta kiinni ja pidimme kansanterveystauon:

 - ”Nouskaa ylös, etsi pari toiselta puolen salia ja kertokaa parille parhaat vinkkinne miten luoda me-henkeä uusien ja kokeneiden toimijoiden välillä.”

Vaikka yleisössä oli jo hitaammin liikkuvia, kaikki nousivat heti liikkeelle ja keskustelun porina täytti salin.

Tähän kevääseen on mahtunut useampi hankehakemus- ja strategiatyöpaja, työyhteisöjen työnjaon ja prosessien kehittämistä, kokonaan netin kautta vedettäviä etätyöpajoja valtakunnallisille verkostoille, kokeilemalla kehittämistä, ympäristökonfliktien hallintaa ja johtamisvalmennuksia. Huomenna menen taas Omniaan starttaamaan uutta järjestöjohtamisen erikoisammattitutkintoa, jossa pidän järjestöjohtamisen ja valmentavan johtamisen päiviä.
Lue lisää

Pahaa mieltä herättävistä asukastilaisuuksista yhteiseen ymmärrykseen kansalaisraadilla

Uuden asuinalueen yleisötilaisuudesta vastaava suunnittelija tuntee verenpaineen jo nousevan. Yleisötilaisuudesta ei tule helppoa. Asuinalue on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Luvassa on pari tuntia kaupunkisuunnitteluun vuosien varrella pettyneiden ihmisten pahoinvoinnin oksennusta, jonka jälkeen järjestäjillä ja osallistujilla on paha mieli.

Entä jos voisimme tuoda yhteen joukon eri lailla ajattelevia asukkaita keskustelemaan yhteisen ratkaisun löytämiseksi heille tärkeästä aiheesta?

Nykyaikaista yhteiskuntaa ei voi enää johtaa ja hallita ylhäältä. Ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei asiantuntijatieto ja hallinto voi yksin riitä ratkaisemaan niitä. Kun asukkaat halutaan ottamaan lisää vastuuta oman yhteisönsä tai asuinalueensa hyvinvoinnista ja kehittämisestä, tarvitaan keinoja osallistamiseen.

Kansalaisraadeissa ratkotaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia tavallisten kansalaisten, asiantuntijoiden ja päättäjien kesken. Se on uudenlainen tapa avata ja tehdä päätöksentekoa läpinäkyvämmäksi, jopa paremmaksi.

Miten se vaikuttaisi asukkaisiin, jos sitä tapahtuisi enemmän, jopa säännöllisesti? Itävallassa kansalaisraadit on otettu pysyväksi osaksi Vorarlbergin osavaltion toimintaa, koska ne on koettu niin vaikuttaviksi. Mukana olleet asukkaat ovat oma-aloitteisesti tämän jälkeen lähteneet edistämään hankkeita ja vaikuttamaan.

Kaupunkilaisten pysäköintiraati Helsingissä

Kuva Antti Möller
Helsinki halusi 2013 ottaa kaupunkilaiset mukaan suunnittelemaan miten pysäköinti kannattaisi tulevaisuudessa järjestää. Olin fasilitoimassa tätä kaupunkilaisten pysäköintiraatia yhdessä Jan-Erik Tarpilan kanssa.

Kun aloitimme kahden päivän työpajat 15 mahdollisimman erilaisen kaupunkilaisen kanssa, osallistujat olivat hyvin epäileväisiä ettei siitä tule yhtään mitään. Mukana oli kaupunki pienoiskoossa: muun muassa pyöräilijä, autoilija, kotiäiti, liikuntaesteinen, maahanmuuttaja, yrittäjä, joukkoliikenteenkäyttäjä, kantakaupungin asuja, lähiöasuja ja eläkeläinen. Kaikilla oli aivan erilaiset tarpeet, kokemukset ja näkemykset pysäköintiin.

Kuva Antti Möller
Alun aikaisempien turhautumisten ja jännitteiden purkamisen jälkeen keskustelu alkoi vähitellen sujua. Ymmärrys ongelmasta syveni ja monipuolistui, mikä laajan aiheen vuoksi teki yhteisten ratkaisujen löytämisen entistä vaikeammaksi. Osallistujat olivat perehtyneet aiheeseen perusteellisesti. Osa pystyi jopa siteeraamaan 70-sivuista taustaselvitystä lähes ulkomuistista. Välillä tuntui, ettei 12 erilaisen toimenpiteen kokonaisuudesta pystytä mitenkään puristaa yhteistä näkemystä. Intensiivinen keskustelu muodosti porukasta pienen yhteisön, joka lopulta pystyi siihen.

Kun yhteinen julkilausuma oli lopulta puserrettu, siitä viestittiin isommalle joukolle kaupunkilaisten kahvilassa. Siinä kaupunkilaisilla oli mahdollisuus tutustua raatilaisiin ja heidän näkemyksiinsä. Lopuksi julkilausuman ajatukset keskusteltiin ja perusteltiin vielä päättäjien, raatilaisten ja virkamiesten kesken, ennen kuin aineisto ja muutokset sisällytettiin osaksi kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousaineistoa.


Tuloksena oli muutoksia itse pysäköintipolitiikkaan, mutta se muutti myös osallistujia. Erään osallistujan kommentti työpajan jälkeen oli minusta kuvaavin: "Jos nämä ihmiset edustavat Helsinkiä pienoiskoossa, niin tämä on hieno paikka asua." Tämä oli uudenlainen tapa, jossa keskustelua käytiin sekä kaupunkilaisten, että virkamiesten ja päättäjien kanssa jo valmistelun aikana.

Miten järjestää onnistunut kansalaisraati?

Onnistumisen tekijänä raadin vaiheiden oikea ajoittaminen pysäköintipolitiikan käsittelyn kanssa, jolloin vaikuttamiseen oli juuri oikea hetki. Se motivoi osallistujia ja tulokset hyödyttivät kaupunkisuunnitteluvirastoa sekä päättäjiä. Toinen on syvällisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen luominen ensin raatilaisten keskuudessa, sitten raatilaisten, virkamiesten ja päättäjien välillä yhteisten ratkaisujen muodostamiseksi.
Dynaaminen fasilitointi auttaa luomaan ymmärryksen monimutkaisista ilmiöistä.
Kuva Antti Möller
Prosessi oli yksi erilaisista kansalaisraatimenetelmistä, nimeltään Wisdom council. Sen on kehittänyt Jim Rough ja se on levinnyt eniten Itävaltaan. Sen ytimenä  on dynaaminen fasilitointi, joka sopii monimutkaisten, tunteita ja ristiriitoja herättävien ongelmien ratkaisuun. Sille on ominaista on yhteisten ratkaisujen luonti (choice creating), sen sijaan että yritettäisiin vain muotoilla kompromissa tai konsensusta, joka on huono kaikille. Wisdom council -prosessia on käytetty niin kaupunkisuunnittelussa kuin yrityksen muutosjohtamisessa, alhaalta ylöspäin tehtävien ratkaisujen luomisessa.

Kaupunkilaisten raati -käsikirja

Opas kaupunkilaisten raadin järjestämiseen auttaa aloitukseen ja opastaa menetelmien käyttöön. Bregenzin tulevaisuusviraston, Büro für Zukunftsfrage, yksityiskohtainen käsikirja on saksaksi. Ja jos suunnittelet kansalaisraadin järjestämistä, ota yhteyttä niin autan mielelläni!
Lue lisää
Tilaa: Blogitekstit (Atom)